Olen elänyt parisuhteessa patologisen valehtelijan kanssa vuosia, vuosia. Ja luvannut joskus elää tässä ikuisesti. Päivästä toiseen luottamista, pettymistä, luottamista ja uudelleen pettymistä.

En ole ainoa, jota hän on pettänyt. Hän on laajentanut petettyjen piiriä sinne missä ikinä liikkuukaan; kavereihin, työpaikkoihin, sukulaisiin. Valehtelua pienistä asioista. Valehtelua suurista asioista. Epärehellisyyttä raha-asioissa, töissä ja kotona. Ainoa, joka on pysynyt, olen minä.

Hän on sotkenut taloutemme ottamalla lainoja omiin nimiinsä ja sijoittamalla rahat epäonnistuneesti. Mutta minä olen hölmö ja luulen, että rakkaus on rahaa väkevämpää. Luulen, että niin kauan kuin on rakkautta, on elämää.

Nyt hän on löytänyt toisen tilalleni. Toisen, jonka kanssa hän väittää vain keskustelevansa. Hän sanoo, että ei halua sen enempää toiselta. Mutta minut hän jättää yksin. Hän hakee minusta eroa, koska hän ei tiedä, pystyykö parisuhteeseen ja haluaa harkita ja selvittää omaa päätään puoli vuotta. Pyysin häntä perumaan eron, sillä olisin halunnut olla hänen tukenaan. Miksi en olisi, jos rakastan - kaikesta huolimatta? Nyt en tiedä, jaksanko odottaa. Ehkä hän vain haluaa jälleen pelkästään tukeni ja jättää minut lopullisesti syksyllä aloittaakseen uudelleen sen toisen kanssa?

Olen yhä kuilun reunalla - tulen olemaan syksyyn saakka. Ehdinkö saada oman siltani valmiiksi? Saanko jostain voimaa vai valunko vain kasaan, en tiedä. Tunnistan masennuksen merkit itsessäni ja epäilen, että olenkin vain läheisriippuvainen. En luota itseeni ja siihen, että selviäisin yksin tai että kelpaisin enää kenellekään toiselle.

Hän sanoo, että erohakemus ei johdu minusta. Mutta minustahan hän hakee eroa. Hän ei halua tukeani, koska hän haluaa selvittää itse omat sotkunsa. Mutta hänen sotkunsa ovat jo osa elämääni, ei hän voi poistaa niitä minulta jättämällä minua nyt yksin. Sotkut eivät poistu minulta, vaikka hän nyt lähtisi. Ne ovat yhteisessä elämässämme ja ainoa tapa selvittää ne on selviytyä niistä yhdessä. Sen jälkeen voi harkita, haluaako hankkia uusia sotkuja vai haluaako elää toisin yhdessä tai erikseen.