Ihminen voi joskus olla liian sopeutuvainen. Sitä sopeutuu kaikenlaiseen, myös epämukavuuteen. Yllättäen huomaa sopeutuneensa hellyyden katoamiseen. Välittäminen muuttuu rutiinien ylläpitämiseksi. Ajan myötä siihen tottuu.

Joskus voi tulla hetkiä jolloin kaipaisi jotain muuta ja haluaisi muutosta, mutta ei sitten osaakaan tehdä mitään. Tilanne lukkiutuu vähitellen ja seuraavaksi käsittää, että ei olekaan avaimia lukkojen aukaisemiseen. Tämä vieläpä menee niin, että lukot näkee vasta kun ei enää pääse ulos itsestäänkään. Siinä sitä sitten ollaan. Ja totutellaan olemaan kunnes mitään ei enää ole tehtävissä.