Mies muutti pois. Nimenomaan pois. Hänellä ei kuitenkaan ole uutta asuntoa, vaan hän majailee uuden naisensa nurkissa. Olen oikeastaan helpottunut. Elämästäni katosi paljon ongelmia, vaikka nyt onkin kaikenlaisia oikeastaan turhia käytännönjärjestelyjä, jotka vain pitää hoitaa. Toisaalta "puuhastelu" pitää mielen virkeänä :)

Lapset ovat vihdoinkin tasapainoisia. Tietenkin heillä on ikävä isäänsä, joka ei vastaa puhelimeen eikä käy katsomassa, vaikka oleilee alle kilometrin päässä. Mutta silti lapsista huokuu sisäistä rauhaa. Ihmeellistä. Ovatkohan he vielä shokissa vai yhtä helpottuneita kuin itse olen?